Hölynpölynimurikauppiaat Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Matti Louekosken (sd) ja Yleisradion varatoimitusjohtajan Seppo Härkösen (kesk) mielestä opiskelijapoliitikkojen edunvalvonnassa on uskottavuusongelma.
Uskottavuusongelma on olemassa, mutta se kohdistuu näiden herrojen argumentaatioon. Nyt taisi turahtaa tuuman tuubaa puolen tuuman letkusta, Juice Leskistä mukaillen.

Härkönen myöntää, että edunvalvonta oli hänen aikakaudellaan helpompaa, koska rahaa oli. - - - Nyt ajat ovat toiset ja opiskelija-aktiivien pitäisi se huomata. Härkönen ihmettelee esimerkiksi sitä, miksi opintojen tehostamisesta on syntynyt hirveä mekkala.
- On aivan välttämätöntä, että meidän opintoaikojamme saadaan lyhennettyä. Meillä tullaan työelämään myöhään ja lähdetään aikaisin pois. Se ei ole kansan eikä kansantalouden kannalta mikään ihannetilanne, Seppo Härkönen sanoo.

Näin siis sanoo mies jonka omien opiskeluiden aikana sai opiskella niin pitkään kuin lystäsi. Ja inflaatio söi velat. Mikä on viesti? Älkää te tehkö niin kuin mitä tein?

Hänen mukaansa tiettyjä laajasti hyväksyttyjä arvoja, kuten akateeminen vapaus, käytetään keskustelussa väärällä tavalla hyväksi.
- Akateeminen vapaus tarkoitti alun perin vapaata tiedon etsintää. Jos se johtaa siihen, että jatkuvasti huuhaillaan jonkun mielenkiintoisen perässä, niin sitten katoaa opintoihin liittyvä tavoitteellisuus, Härkönen muistuttaa.

Sitä opintotukea ei nyt edelleenkään saa yhteen korkeakoulututkintoon 55 kuukautta enempää. Pitempään opiskelleen tutkinto ei tule tässä mielessä senttiäkään kalliimmaksi kuin kolmen vuoden hautomisen jälkeen ulos pullahtaneen kasvatustieteen broilerin.

Odottakaas, haen jostain kerän rautalankaa ja muotoilen tuon äskeisen lauseen vielä uudemman kerran. Tai jospa vain putsaatte ikäprillinne ja luette uudestaan.

Ja missä vaiheessa yliopistoista on muka tullut ammattikouluja, joista työelämä saa käydä korjaamassa maisterisadon joka vuosi, kun laiho vihertää laaksossa?

Kysymys on hänen mukaansa myös siitä, että ilmainen koulutus luo velvoitteita.
- Kaikkinainen tuhlailu on epäeettistä toimintaa. Se on toisen taskulla käymistä, sanoo Louekoski.
- Sitten on tällainen kummallinen vapaavuosifilosofia, joka on minulle täysin vieras. Tullaan ylioppilaaksi ja sanotaan, että minä tässä vuoden pari katselen. Voin suoraan sanoa, että mitä helvettiä, kenenkähän varoilla.

Niin Matti, nykyteinit eivät ehtiä elämänuriaan miettimään, kun pakkokoulutus painaa päälle ja jotain on heti oppivelvollisuuden perään valittava, vaikkei mikään vaihtoehto tuntuisikaan oikealta. Kesken jätetyt koulutuksetkin varmasti maksavat.

Vai onko tämän silmänkääntövankilan idea bersteiniläinen? Jos joku pitää välivuoden istumalla vaikkapa kaupan kassalla, niin en minä ainakaan ymmärrä, miten se voisi olla Louekosken kukkarosta pois.

- - - Louekoski - - - kaipaa ylioppilailta nykyistä laaja-alaisempaa näkökulmaa edunvalvontaan, siis uskottavaa strategiaa ja vastuullisuutta. Strategia ottaisi huomioon sen, että opiskelijat ovat samassa veneessä, joka vie kohti maksullisia hyvinvointipalveluja ikääntymisen pakottamana.

Eli varautukaa lapset maksamaan pätkätyöpalkoistanne suurten ikäluokkien kihtihoidot. Temppu ja kuinka se tehdään. "Tämä on ainoa vaihtoehto." Ja: "Tämä kehitys on väistämätön." Performatiiveja. "Eräältä taholta saamani valtuutuksen nojalla minä julistan teidät nyt elättäjäksi ja elätettäväksi." Mot.

- En nyt tässä ennusta, että lukukausimaksut palaavat pian, mutta ne tekevät paluuta, Louekoski sanoo.

Sanokaapas lapset, mitä tuo äskeinen on, jos ei ennustamista? Aika velikultia. Tuon haastattelun lukemisen jälkeen tuntui, kuin olisin ollut pölynimurikauppiaan pöllytettävänä. Kauppias ei vain muistanut varmistaa ennen kuransa läväyttämistä matolle, että kyllä se helposti näkyy, mihin se helppoheikin sähköjohto oikein luikertelee.

Tunnisteet: lukukausimaksut, opintotuki, opiskelu, politiikka, sukupolvien taistelu

  ¶ julkaistu 4/30/2006 01:28:00 ip. ::   huomautuksia 0

  Lisäarvoa Aina pitää olla jotain lisäarvoa. Ekstroja, poistettuja kohtauksia, trailereita, vaihtoehtoisia loppuja ja semmosta. Kuka siitä pelkästä leffasta viittii maksaa?

Pitää olla bonuksia ja systeemi. Pisteitä pitää kertyä että niillä sitten saa jotain kivaa itselleen kun on joutunut ensin hankkimaan kaikkea tarpeellista.

Etukortti pitää olla, kun on tässä jo sen verran osteltu että ollaan oikein luotto-ostajia. Semmoinen kortti on paras, jolla saa lehdenkin kotiin. Siinä lehdessä esitellään tuotteita, joita saa ostaa sillä hinnalla vain etukorttilaiset.

Widgetit, gadgetit ja kaikenlaiset härpäkkeet on ihan parhaita. Tässäkin nokialaisessa on tällänen palikka, että ei tarvi kun syöttää kotiosote, niin se näyttää missä mä oon ollu yötä ja miten mä pääsen sieltä himaan.

Kaarassakin pitää olla jotain ekstraa, ettei nyt olisi ihan vakio. Pikkasen madallusta alustaan ja vähän isommat vanteet alla. Bling blingiä kato. Eihän sitä kaikki huomaa, mutta viesti onkin suunnattu samanmielisille.

Mimmissäkin täytyy olla jotain spesiaalia. On tällä sentään vähän isommat tissit kuin tuolla viereisellä. Tai sitten sille voi antaa vähän ekstrarahaa shoppailuun. Kyllä se osaa ostaa jonkun Louis Vuittonin laukun jolla se sitten saa erottauduttua noista tusinaburberryblondeista.

Ja onhan mussakin jotain ekstraa. Mä oon sentään mä. Niinpä sä tusinapoke voit kato väistyy vittu siitä ku mä meen nyt sisään.




(Aikakirjoihin: tämä on ensimmäinen varsinainen tähän blogiin tehty merkintä.)

Tunnisteet: ihmettely, kuluttaminen, sarkasmi

  ¶ julkaistu 4/28/2006 11:34:00 ip. ::   huomautuksia 2

  Ei ole oikeutta ilman yhteistä rotaririntamaa Kyllä vapaata kilpailua vaativasta yrittäjästäkin sukeutuu kirkkaanpunainen sossudemari, kun oma lehmä on ojassa. Suomen Yrittäjät vaativat, että myös niin kutsutut kynnysarvot alittavat hankinnat on kilpailutettava.

Hallitus määritti hiljan lakiesityksessään kynnysarvot, jotka määrittelevät julkisten hankintojen kilpailuttamis- ja ilmoitusvelvollisuuden rajat. Kilpailuttamisvelvollisuus supistuu nykyisestään. Sen sijaan julkisten hankintayksiköiden tulee ilmoittaa hankinnoistaan laajemmin kuin tähän asti.

Tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvoksi lakiesityksessä on määritelty 15 000 euroa, sosiaali-, terveys- ja eräiden koulutuspalvelujen 50 000 euroa ja urakoiden 100 000 euroa.

Myös kynnysarvon alittavat hankinnat tulisi kilpailuttaa, vaikkei laki sitä suoranaisesti velvoittaisikaan, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus toteaa.

Lakiesitykseen tulee lisätä suunnitelma hankintojen valvonnan järjestämisestä sekä sanktiot kilpailuttamatta jättämisestä, Järventaus vaatii.

Voi vain kuvitella, millainen byrokratiarumba kilpailuttamisen valvontaan, arviointiin ja tuomarointiin tarvitaan. Kunnallinen päätöksenteko rampautuu lisää, kun jokaisen vessapaperitelineen ostamiseksi täytyy laatia hankintasuunnitelma, käydä tarjouskierros, arvioida tarjoukset, valita, tilata ja tilittää. Ja jos joku yrittäjä valittaa, mennään sama kierros uusiksi. Toimiston tytöt pyyhkivät sillä aikaa aiempiin hankintasuunnitelmiin.

Samat kaverit, jotka kitisevät toisaalla pöhöttynyttä kunnallishallintoa ja raastavat palveluita kun silmä välttää, vaativat toisaalla oman osansa valtion ja kuntien pohjattomasta kirstusta. Maistuu se taivaasta tippuva manna yrittäjänkin suussa.

Että sen sortin sosialisteja.

Tunnisteet: kilpailuttaminen, politiikka, talous, yrittäjä

  ¶ julkaistu 4/27/2006 02:34:00 ip. ::   huomautuksia 2

  Pimeä tie, mukavaa matkaa Tien huono kunto johti Konginkankaan turmaan, esitti tiehallinnon yli-insinööri HS:n uutisessa.

"Tutkijalautakunnan raportin mukaan kuljettajan olisi pitänyt ajaa hitaammin alamäessä. Jos painavan kuorma-auton olisi pitänyt pysyä 80 km/h nopeudessa jyrkässä laskussa, sen nopeuden olisi pitänyt olla korkeintaan 39 km/h mäen päälle tultaessa. Niin pieni nopeus taas olisi mahdollisesti hyydyttänyt auton jo ylämäkeen."

Näyttää siltä, että Suomen tiet ovat susiksi suunniteltuja vuoristoratoja, joilla pelataan jatkuvaa venäläistä rulettia kohtalon kanssa. Sitten kun huonon säkän nopat lentävät pikarista, mäjähtää kunnolla.

Tämän tiimoilta sopii ounastella myös, että bussikuskeja eivät puolestaan ilmeisesti koske minkäänlaiset lepoaikasäännökset tai nopeusrajoitukset.

Tunnisteet: liikenne, onnettomuus

  ¶ julkaistu 4/26/2006 05:08:00 ip. ::   huomautuksia 0

  Uskomatonta tyhmyyttä Tanskanmaalla Kotikielten opetus lakkautetaan Tanskassa, kertoi Turun Sanomien uutinen eilen.

Kööpenhamina aikoo lakkauttaa syksyllä kaikkien muiden paitsi tärkeimpien EU-maiden kielten opetuksen kaikissa kouluissa. Tanskalaisopettajat pelkäävät nyt kaksikielisten lasten koulumenestyksen puolesta. Vaarana on sekin, että viimeisetkin rippeet rakentavasta integraatiopolitiikasta haudataan tämän päätöksen avulla.

Eikö siellä Tanskassa ole luettu tutkimuksia?

Pitkään on jo tiedetty, että äidinkielensä hyvin osaava lapsonen selviää yleensä paremmin sekä enemmistökielessä että koulussa kuin sellainen, jonka äidinkielen taito on heikko.

Pohjanlahden takaa löytyi täälläkin 70-luvulla puolikielisiä lapsia, jotka eivät osanneet sen paremmin suomea kuin ruotsia. Nämä tenavat olivat Ruotsiin muuttaneiden elintasopakolaisten lapsia. Onkohan sitä tutkittu, mitä näille nykyisille orastavan keski-ikäisille kielten väliin pudonneille kuuluu? Liekö täysin syrjäytyneitä?

Äidinkielinen opetus paras tie

Jos halutaan, että lapset oppivat tanskan todella hyvin, paras tie on äidinkielinen opetus, jonka tulisi jatkua ainakin ensimmäiset kuusi vuotta. Unesco on suositellut tätä jo vuodesta 1953 saakka, kaksikielisyystutkija Tove Skutnabb-Kangas kertoo TS:n jutussa.

- Tuntuu melko idioottimaiselta, että koulut ensin tahallaan estävät lapsia oppimasta äidinkieliään kunnolla, ja sitten käyttävät valtavia summia saadakseen englanninkieliset koululaiset oppimaan näitä samoja kieliä.

Kotikielenopetuksen poistaminen ei ole ainoa rajoite, joka estää etnisiä vähemmistöjä käyttämästä äidinkieltään. "Koulualueella tulee puhua vain tanskaa" -ohjeistot tipahtelevat nykyisin Tanskassa asuvien ulkomaalaisten perheiden postiluukuista - - -.

Se jäi epäselväksi, kuka näitä lappusia lähettää. Koulutko todella? En haluaisi uskoa. Vaikka eihän siitä niin kauan ole, kun Ruotsissa sai suomen puhumisesta välitunnilla jälki-istuntoa.

Huolestuttavinta on se, että kotikieli nähdään nyt Tanskassa ongelmana etnisten vähemmistöjen integroitumisessa yhteiskuntaan eikä sitä muisteta ihmisoikeutena kuten YK:n lastenoikeuksien julistuksessa - - - todetaan - - -.

- Kielellisten ihmisoikeuksien kieltäminen Tanskan tapaan myös rikkoo oikeutta koulutukseen, sanoo kaksikielisyystutkija Tove Skutnabb-Kangas. Kielellisen moninaisuuden tukeminen on yksi parhaita rauhan takeita maailmassa, hän korostaa.

Tunnisteet: assimilaatio, integraatio, kielenopettaminen, vieraan kielen opettaminen

  ¶ julkaistu 4/26/2006 04:49:00 ip. ::   huomautuksia 0

  Haltuunoton partaalla Ehkä siirryn tuolta tänne. Jos jättäisi tukkaleikkeen ja napanöyhdän livejournaaliinsa ja toisi kansalaissurinalisminsa eli HS.fi-linkkinsä tänne pörisemään.

Saapa nähdä.

Tunnisteet: blogit

  ¶ julkaistu 4/26/2006 12:04:00 ap. ::   huomautuksia 0

  Sanottua ja tehtyä

"Toki ymmärrän toimitusjohtajan vastuut ja velvollisuudet... Mutta se tapa, jolla nää syytteet tuli esille... tuli yllättävästi... tuntuu kuin minä itse olisin ollut siinä onnettomuudessa"
-Transpointin entinen toimitusjohtaja purki hämmästystään YLEn TV-uutisissa 25.4.2006 (Linkki uutiseen RealPlayer-virtana).

No shit, Einstein. Sinuahan vissiin syytetäänkin kuolemantuottamuksista, kun epäillään että olit laadituttanut liian kireät ajoaikataulut. Että jos sinä et näe yhteyttä oman toimintasi ja tapahtuneen onnettomuuden välillä, niin me muut kyllä näemme, me jälkiviisaat. Eihän nyt aikuisten oikeasti kukaan toimitusjohtaja tuommoisia ikäviä juttuja joudu tekemään. Tyhmät kuskit vain kovapäisyyttään kaahailevat. Nykyään on vain niin vaikea saada kunnollista palvelusväkeä.

Ja todellisuus alkaa muistuttaa scifi-romaanien tapahtumia: Muistammehan Jennifer Valtiovallan, jossa yritykset omistivat työntekijänsä niin perusteellisesti, että he kantoivat sukuniminään yritysten brändejä. No kyl meki Turuus:

"Maria Axo vaihtoi sukunimensä yrityksen nimen mukaiseksi 1990-luvun loppupuolella, kun asiakkaat kutsuivat häntä Axo-Mariaksi."

Nimenvaihtokaan tosin ei auttanut konkurssiin hakeutunutta paraislaista leipomonomistajaa.

Ja hermesetaksena taskunpohjalla:

"Meikäläistä on sitte turha odotella takas lomilta. Koittakaa pojat pärjäillä."

Tunnisteet: ajankohtaiset, ihmettely

  ¶ julkaistu 4/25/2006 11:49:00 ip. ::   huomautuksia 0