En tiedä, mikä minut saa kiristelemään hampaitani, kun luen Kuukausiliitteestä Kiinan vainoamasta toisinajattelija Shi Taosta. Kiinan valtion harjoittama ihmisoikeusterrori tuntuu raivostuttavalta. Miksi tämä tapaus osuu hermoon?
Onhan kansaa lahdattu maailman sivu. En ole Hitlerin enkä Stalinin aikalainen, punakhmerit muistan vain hämärästi nimenä radiosta lastenkuunnelmia odotellessa. Mutta Kiinassa tapahtuu nyt. Toisaalta, loukataanhan ihmisoikeuksia muun muassa Afrikassa ja Intiassa, Afganistanissa ja Irakissa. Mikä niistä tekee erilaisia?
Afrikkalaisten kuoleminen kyvyttömien ja itsekkäiden johtajien aiheuttamaan nälänhätään, afrikkalaisten kuoleminen toistensa listiminä heimosodissa, tuntuuko se jotenkin luonnollisemmalta, etäisesti eläinmäisemmältä tavalta kuolla täältä kaukaa nojatuolista katsottuna?
Onko summittainen kansanmurhaaminen jotenkin helpompi hyväksyä hyökyaallon tai maanvyöryn kaltaisena väistämättömänä ilmiönä, mietin teemukini ääressä. Tuntuuko tuollaisen jollain tasolla järkevästi hoidetun valtion, kuten Kiinan, harjoittama tietoinen, pitkäjänteinen ja monimutkainen ihmisoikeuksien polkeminen ilkeämmältä kuin hirmuhallitsijoiden ja kaiken maailman sotapäälliköiden harjoittama lahtaus?
Eikös se ole reilumpaa tappaa koko kylä akkoja ja kissoja myöten kuin työnnellä tulitikkuja kynsien alle ja tivata tunnustuksia? Vai onko kidutus eettisempää, kun sitä ei ehdi rajallisten henkilöresurssien puitteissa tehdä kovin monelle kerrallaan?
Paitsi Kiinassa, kun siellä ei ihan heti tule kiduttajista pula. Sinne se Supokin voisi ulkoistaa ikävät kuulusteluhommat. Tekisivät vielä homman halvemmallakin, niillä näppärillä merkkilenkkarihikipajassa koulituilla sormillaan.
Tunnisteet: ihmettely, ihmisoikeudet
¶ julkaistu 3/06/2007 12:01:00 ap. ::
