lokitahra
tympeitä sitaatteja
  
tiistaina, maaliskuuta 06, 2007
  Kidutuksen Kiina-ilmiö
Kidutus ja tappaminen: hauskaa puuhaa yksin tai ryhmässä

En tiedä, mikä minut saa kiristelemään hampaitani, kun luen Kuukausiliitteestä Kiinan vainoamasta toisinajattelija Shi Taosta. Kiinan valtion harjoittama ihmisoikeusterrori tuntuu raivostuttavalta. Miksi tämä tapaus osuu hermoon?


Onhan kansaa lahdattu maailman sivu. En ole Hitlerin enkä Stalinin aikalainen, punakhmerit muistan vain hämärästi nimenä radiosta lastenkuunnelmia odotellessa. Mutta Kiinassa tapahtuu nyt. Toisaalta, loukataanhan ihmisoikeuksia muun muassa Afrikassa ja Intiassa, Afganistanissa ja Irakissa. Mikä niistä tekee erilaisia?


Afrikkalaisten kuoleminen kyvyttömien ja itsekkäiden johtajien aiheuttamaan nälänhätään, afrikkalaisten kuoleminen toistensa listiminä heimosodissa, tuntuuko se jotenkin luonnollisemmalta, etäisesti eläinmäisemmältä tavalta kuolla täältä kaukaa nojatuolista katsottuna?


Onko summittainen kansanmurhaaminen jotenkin helpompi hyväksyä hyökyaallon tai maanvyöryn kaltaisena väistämättömänä ilmiönä, mietin teemukini ääressä. Tuntuuko tuollaisen jollain tasolla järkevästi hoidetun valtion, kuten Kiinan, harjoittama tietoinen, pitkäjänteinen ja monimutkainen ihmisoikeuksien polkeminen ilkeämmältä kuin hirmuhallitsijoiden ja kaiken maailman sotapäälliköiden harjoittama lahtaus?


Eikös se ole reilumpaa tappaa koko kylä akkoja ja kissoja myöten kuin työnnellä tulitikkuja kynsien alle ja tivata tunnustuksia? Vai onko kidutus eettisempää, kun sitä ei ehdi rajallisten henkilöresurssien puitteissa tehdä kovin monelle kerrallaan?


Paitsi Kiinassa, kun siellä ei ihan heti tule kiduttajista pula. Sinne se Supokin voisi ulkoistaa ikävät kuulusteluhommat. Tekisivät vielä homman halvemmallakin, niillä näppärillä merkkilenkkarihikipajassa koulituilla sormillaan.

Tunnisteet: ,

 
Tähän mennessä sanottua: Lähetä kommentti



<< Etusivulle

Oma valokuva
Nimi: Marimba
Sijainti: Turku, Finland

Onneksi en ollut se, jonka nimeä varkaissa kiinni jääneet käyttivät. Kaikki kulttuurituotteet heijastelevat yhteiskunnan päällysrakenteita. Tai jotain.

Seloste

Lokitahrassa Ykstoista-Marimba, tuo Naantalin kirkon kivijalan ei-välittömästä läheisyydestä bloggaava Böns Judde, kirjaa muistiin vastaan tulleet sattuvimmat sanonnat ja panee sekaan vähän omiaankin.

Postilokero
11marimba kiemura gmail piste com

Tuoreet
Arkisto
joulukuuta 2004 / maaliskuuta 2006 / huhtikuuta 2006 / toukokuuta 2006 / kesäkuuta 2006 / heinäkuuta 2006 / syyskuuta 2006 / lokakuuta 2006 / joulukuuta 2006 / maaliskuuta 2007 / heinäkuuta 2008 / marraskuuta 2009 /


Powered by Blogger

eXTReMe Tracker