Hölynpölynimurikauppiaat Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Matti Louekosken (sd) ja Yleisradion varatoimitusjohtajan Seppo Härkösen (kesk) mielestä opiskelijapoliitikkojen edunvalvonnassa on uskottavuusongelma.
Uskottavuusongelma on olemassa, mutta se kohdistuu näiden herrojen argumentaatioon. Nyt taisi turahtaa tuuman tuubaa puolen tuuman letkusta, Juice Leskistä mukaillen.

Härkönen myöntää, että edunvalvonta oli hänen aikakaudellaan helpompaa, koska rahaa oli. - - - Nyt ajat ovat toiset ja opiskelija-aktiivien pitäisi se huomata. Härkönen ihmettelee esimerkiksi sitä, miksi opintojen tehostamisesta on syntynyt hirveä mekkala.
- On aivan välttämätöntä, että meidän opintoaikojamme saadaan lyhennettyä. Meillä tullaan työelämään myöhään ja lähdetään aikaisin pois. Se ei ole kansan eikä kansantalouden kannalta mikään ihannetilanne, Seppo Härkönen sanoo.

Näin siis sanoo mies jonka omien opiskeluiden aikana sai opiskella niin pitkään kuin lystäsi. Ja inflaatio söi velat. Mikä on viesti? Älkää te tehkö niin kuin mitä tein?

Hänen mukaansa tiettyjä laajasti hyväksyttyjä arvoja, kuten akateeminen vapaus, käytetään keskustelussa väärällä tavalla hyväksi.
- Akateeminen vapaus tarkoitti alun perin vapaata tiedon etsintää. Jos se johtaa siihen, että jatkuvasti huuhaillaan jonkun mielenkiintoisen perässä, niin sitten katoaa opintoihin liittyvä tavoitteellisuus, Härkönen muistuttaa.

Sitä opintotukea ei nyt edelleenkään saa yhteen korkeakoulututkintoon 55 kuukautta enempää. Pitempään opiskelleen tutkinto ei tule tässä mielessä senttiäkään kalliimmaksi kuin kolmen vuoden hautomisen jälkeen ulos pullahtaneen kasvatustieteen broilerin.

Odottakaas, haen jostain kerän rautalankaa ja muotoilen tuon äskeisen lauseen vielä uudemman kerran. Tai jospa vain putsaatte ikäprillinne ja luette uudestaan.

Ja missä vaiheessa yliopistoista on muka tullut ammattikouluja, joista työelämä saa käydä korjaamassa maisterisadon joka vuosi, kun laiho vihertää laaksossa?

Kysymys on hänen mukaansa myös siitä, että ilmainen koulutus luo velvoitteita.
- Kaikkinainen tuhlailu on epäeettistä toimintaa. Se on toisen taskulla käymistä, sanoo Louekoski.
- Sitten on tällainen kummallinen vapaavuosifilosofia, joka on minulle täysin vieras. Tullaan ylioppilaaksi ja sanotaan, että minä tässä vuoden pari katselen. Voin suoraan sanoa, että mitä helvettiä, kenenkähän varoilla.

Niin Matti, nykyteinit eivät ehtiä elämänuriaan miettimään, kun pakkokoulutus painaa päälle ja jotain on heti oppivelvollisuuden perään valittava, vaikkei mikään vaihtoehto tuntuisikaan oikealta. Kesken jätetyt koulutuksetkin varmasti maksavat.

Vai onko tämän silmänkääntövankilan idea bersteiniläinen? Jos joku pitää välivuoden istumalla vaikkapa kaupan kassalla, niin en minä ainakaan ymmärrä, miten se voisi olla Louekosken kukkarosta pois.

- - - Louekoski - - - kaipaa ylioppilailta nykyistä laaja-alaisempaa näkökulmaa edunvalvontaan, siis uskottavaa strategiaa ja vastuullisuutta. Strategia ottaisi huomioon sen, että opiskelijat ovat samassa veneessä, joka vie kohti maksullisia hyvinvointipalveluja ikääntymisen pakottamana.

Eli varautukaa lapset maksamaan pätkätyöpalkoistanne suurten ikäluokkien kihtihoidot. Temppu ja kuinka se tehdään. "Tämä on ainoa vaihtoehto." Ja: "Tämä kehitys on väistämätön." Performatiiveja. "Eräältä taholta saamani valtuutuksen nojalla minä julistan teidät nyt elättäjäksi ja elätettäväksi." Mot.

- En nyt tässä ennusta, että lukukausimaksut palaavat pian, mutta ne tekevät paluuta, Louekoski sanoo.

Sanokaapas lapset, mitä tuo äskeinen on, jos ei ennustamista? Aika velikultia. Tuon haastattelun lukemisen jälkeen tuntui, kuin olisin ollut pölynimurikauppiaan pöllytettävänä. Kauppias ei vain muistanut varmistaa ennen kuransa läväyttämistä matolle, että kyllä se helposti näkyy, mihin se helppoheikin sähköjohto oikein luikertelee.

Tunnisteet: lukukausimaksut, opintotuki, opiskelu, politiikka, sukupolvien taistelu

  ¶ julkaistu 4/30/2006 01:28:00 ip. ::