- Ai ootte tullu viime yönä takas Suomeen... tuutteko meidän kanssa viettään juhannusta?
- ---
- Joo, mä voin tulla kahen tunnin päästä Vammalaan vastaan.
* * *
- Mitä sää ne ny kutsut? Mitä mun äiteekin sanoo? Se on semmonen varautunu niinku minä.
- Huussireissukki pitää kertoo viikkoo aikasemmin.
- Älä pilkkaa.
* * *
- ...no te kävitte sitten varmaan jossain strippariluolassa, kun siellä olitte?
- (yskintää) ... no joo, itse asiassa käytiin. (yleistä yskintää, anoppi jatkaa innoissaan)
Oho. No, enpä olis älynny tommosta kysyy. Hmm, anopin ois kyä pitäny ruveta toimittajaks.
- Sehän on hianoo esiintyvää taidetta. Eikä tainneet olla tytöt tommosia lihavia ku täälä Tampereella karulla näkee?
- Ihan terveiltä ja tyylikkäiltä ne näyttivät. Ei ollut ylilyöntejä missään suhteessa.
Vai varautunu, eihän tässä ite ehdi puhuu mitään kun toi on koko ajan äänessä.
* * *
- On se hienoo vilvotella vastomisen päälle tässä valosassa juhannusyössä. Ei puutu kun järvi johon hypätä. Sit ois täydellistä.
- Joo.
* * *
- Oltas sinnepäin tulossa tossa alkuillasta.
- No niin tietysti. Mää arvasin että ettehän te pääse sieltä ikinä. Ruokien kanssa täällä saa odottaa. Ois se kiva että joskus tulisitte ajoissa.
- Mutta mähän lupailin alustavasti että tullaan vasta seittemän jälkeen. Ja sanon, ettei tartte mitään ruokia tehä. Tullaan kun tullaan. Syökää te vaan siellä ajallaan.
- Sieltä kyllä koskaan päästä ajoissa. Ei oo kivaa kun on varannu ruokaa ja sitten ei näy eikä kuulu, ei oo mukavaa...
- No mää soitan kun ollaan Pälkäneellä. Nym mää lopetan. Moimoi.
* * *
- No ny se meni huussiin. Kuinka sää oikein jaksat tota kun toi on aina äänessä?
- Onhan se aika kova puhuun, mutta kyä toisaalta sen kanssa voi keskustellakin viksusti.
- Ai meinaaksää ettei mun kanssa voi muka keskustella? Että mää heti suutun vai?
* * *
Taidanpa liruttaa viä vähän tätä ruohonleikkurinbensaa tähän haasioon kun ei pysty sanoon miten tää on oikein koottu että onko tuolla alla kovinkin kosteeta.
- Meinaaksää nys sytyttää sen kokon? On ollu kauheen kuivaa. Oksää kysyny luvan palolaitokselta?
- Mnoee.
- Juu sun pitää kyllä kysyä lupa. Jos tulee tulipalo niin se leviää äkkiä tähän naapurustoon ja tohon koululle.
- Joo joo.
* * *
- Onpas se kauhee toi liäkki. Sehän melkeen osuu noidem puidel latvoihin. Varo hei noita kipinöitä.
* * *
- Ai täältä tulee tällasia vanhoja mustavalkosia suomivilmejä. Onkos tää teillä nauhalla?
- Ei kun tää on tää rikitaalinen ylen teemakanava.
- Niim mutta oottekste ottanu tän videolle?
- Ei kun tää on tällanen ihan oma kanavansa. Yle teema. Pitää olla tää tikipoksi että näkyy.
- Mutta em mää silti oikeen ymmärrä. Tuleekstää siis ny telkkarista?
* * *
- Näytäs mitä sulla on tuola.
- Ai missä.
- Täälä verkkatakin niskassa. Tännehän on palanu pari reikää.
Tunnisteet: ihmettely, ihmissuhteet, keskustelut
Onneksi en ollut se, jonka nimeä varkaissa kiinni jääneet käyttivät. Kaikki kulttuurituotteet heijastelevat yhteiskunnan päällysrakenteita. Tai jotain.
Lokitahrassa Ykstoista-Marimba, tuo Naantalin kirkon kivijalan ei-välittömästä läheisyydestä bloggaava Böns Judde, kirjaa muistiin vastaan tulleet sattuvimmat sanonnat ja panee sekaan vähän omiaankin.